Syksy alkaa olla jo aika pitkällä ja kohtahan se onkin jo sitten talvi. Yllättäen kuulumisista on vierähtänyt taas melkoinen tovi, joten päivitetäänpäs vähän tilannetta.

Metsästyskausi on mennyt varmastikin ennätyksellisen heikosti. Vesilintuja ei saatu ollenkaan ja kanalintusaaliskin voidaan laskea yhden käden sormilla - saaliina 1 teeri ja 2 pyytä. No onpahan tullut ainakin ulkoiltua ja urheiltua, joten ei kai se ihan hukkaan ole mennyt. Iippo tosin järjesti muutama viikko sitten oikein erikoisen jännittävän jahtipäivän katoamalla kahdeksaksi tunniksi metsään. 8 tunnin etsimisen jälkeen Iippo onneksi löytyi parin kilometrin päässä olevalta metsäautotieltä. Onneksi se ei ehtinyt pidemmälle, sillä  se oli koko ajan etenemässä väärään suuntaan. Sen jälkeen olemme kyllä olleet huomaavinamme sen, ettei se enää uskalla mennä meistä ihan niin kauas kuin ennen - siis ainakin kun vastaan ei ole tullut ajavia ajokoiria… Janne jatkaa vielä hirvestystä, joten voi olla että ainakin Leevi pääsee vielä jokunen kerta hirvijahtiinkin mukaan tälle syksylle. Tulee sitten ainakin hirvennoutoja, jos ei muuta.

Toissa viikonloppuna tein Leeville ja Iipolle jäljet. Iippo sai tutustua jäljestykseen n. 150 metrin jäljellä, jossa oli yksi kulma ja Leevi pääsi nuuskuttelemaan täysimittaisen AVO-jäljen.

Leevin jäljestys oli varmaa, vaikka se ilmavainuisena meneekin. Se eteni jälkeä suurimman osan matkasta kävelemällä tismalleen jäljen päällä. Viimeisellä osuudella tuulensuunta ja risukko sai sen tekemään hieman siksakkia ja ympyrää, mutta kun se sai taas jäljestä kiinni, niin varmasti mentiin sitten loppuun asti. Vauhti on aikaisempaan verrattuna hidastunut sopivasti ja tähän vaikuttaa varmasti se, ettei jäljen alussa sanota mitään, vaan annetaan sen lähteä etenemään jälkeä itsenäisesti. Makausien merkkaaminen on edelleen olematonta, mutta  seuraavalla kerralla täytyy panostaa niihin enemmän.

Iippo aloitti jäljestyksen nuuhkimalla alkumakauksen HYVIN tarkasti ja ajattelin jo mielessäni, että “mahtava juttu, tästä se menee nyt vain itsestään”. Ja kuten arvata saattaa, niin toisin kävi. Verinen makaus ja veren haju metsässä saivat tottumattoman Iipon vähän epävarmaksi ja niinpä se päätti tehdä ensin “neitipissit” makauksen viereen ja sitten etsi lähimmän puutikun, mitä se alkoi järsiä. Varttitunnin houkuttelin Iippoa ja ensimmäinen 10 metriä mentiin jälkeä yhdessä. Sitten se vähän rohkaistui ja rupesi etenemään jälkeä itse - se tosin pysähtyi joka 5-10 metrin välein ja katsoi kysyvästi ja vaati kannustusta. Kannustuksen avulla päästiin kulmalle, jossa makaus oli ja silloin Iipollekin taisi jysähtää päähän, että mitä täällä ollaan tekemässä. Kulman jälkeinen puolisko mentiin sitten reippaasti ja tarkasti ilman neuvojen kyselyä. Sorkan se kävi vilkaisemassa, mutta olisi vielä sen jälkeen halunnut jäjestää jalanjälkiäni tielle. Annoin hirvensorkan Iipolle ja ylpeänä se kantoi sen takaisin autolle. Jos pysyvä lumi ei vielä tule maahan, niin Iipolle voisi tehdä toisenkin jäljen tälle syksylle ja katsoa, että syttyikö se lamppu siellä päässä jäljestyksen suhteen.

Loppusyksyn (tai pitäisikö sanoa alkutalven) viikonloput menevät vielä reissaten Kuopion ja Suomussalmen väliä. Marraskuun lopussa on edessä seuraava koiramainen koitos, kun Leevi pääsee näyttäytymään Jyväskylän kehään. Siinä vaiheessa on jo varmaan tämän vuoden menot menty ja jospa sitä ehtisi vähän olemaan aloillaankin vielä tänä vuonna.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Lokakuun 14. 2009 klo 9:47 luokkaan Kuulumiset. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.