Saatiinhan se vuosi 2010 täälläkin alkuun. Se korkattiin Leevin kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä Erinomaisella arvostelulla, joka on luettavissa täällä. Viikon päästä on luvassa kahden päivän tokokurssin ensimmäinen osa sekä pentuetapaaminen Karttulassa. Sen jälkeen suunnitelmissa on Tuusniemen ryhmistä ja talvinomea ainakin, eli jospa tästä syksyn hiljaiselosta nyt vihdoin heräiltäisiin.

Sain myös muokattua pitkästä aikaa Galleriaa vähän yksinkertaisempaan muotoon ja tästä galleriasta löytyy nyt uudempia kuviakin.

Loppuvuodesta Iippo päätti alkaa aikuistumaan karvan suhteen. Iiposta otettiin ennen joulua yhdellä kertaa kaksi alapuolella olevan kuvan mukaista kasaa karvaa (siis kaksi tuon kasan kokoista karvakasaa…) ja vielä tammikuun puolella lähti yksi. Jospa se jo nyt olisi vähenemään päin…

Tämänvuoden viimeisiä viikkoja viedään ja kohta saakin rueta sitten suunnittelemaan ensi vuotta.

Pari viikkoa sitten Leevi kävi pienen tauon jälkeen taas kehässä Jyväskylä KV:ssä. Luokkasijoitus ERIn kanssa tuli, ja siihen olemme tyytyväisiä. Harri Lehkosen arvostelun voi lukea täältä.

Koko porukan voimin päädyttiin aloittamaan taas Nuuskujen tokon peruskurssi. Tällä kertaa mukana on siis myös Janne, jolle olen auliisti siirtänyt Leevin toko-ohjauksen. Niillä kun yhteistyö on nomen myötä ihan huippuluokkaa. Häsläpylly-Iipon kanssa lähdettiin kertaamaan vanhoja oppeja, kun kesällä ollut kurssi meni vähän reissujen takia osin ohi.

Ipanan oma tahto tuntuu kasvavan päivä päivältä ja yhteistyöhön nomen puolellakin on nyt panostettava. Onneksi se on kuitenkin aika kuuliainen ja “koettelut” jäävät aina lyhykäisiksi. Kai se tuo ikä vaan on semmonen, että on vähän pakko kokeilla…

Leevi on ilmoitettu joulun jälkeen Kajaanin näyttelyyn. Jospa joulun jälkeen myös päivät rupeaisi vähän valostumaan, että viikollakin ehtisi tehdä joitain. Sitä ennen on kai vain keskityttävä joulun odotukseen ja lahjapolitiikkaan paneutumiseen - tiedä vaikka pukki toisi jotain myös kilteille(?) tolleripojille…

Iippo Itun maitobaarissa (reunimmaisena oikealla, ikää 2 viikkoa)

Huomenna on vuosi kulunut siitä, kun Ninalta tuli vastaus viestiini, että “Siellä se niitä kotona lykkii.” Ja tuo viestihän tarkoitti siis Itua, joka lykki pieniä papusia maailmaan. Koko loppuvuosi elettiin sitten enemmän tai vähemmän jännittävissä tunnelmissa, kun pikkutollereiden alku meinasi olla vähän hankala. Joulun jälkeen saatiin Iippo kotiin ja melko tarkasti elettiin ensimmäiset viikot, että saatiin Pikku-Iippo kunnolla elämän ja ruoan makuun kiinni. Onnistuihan se sitten ja Iippo rupesi vauhdilla ottamaan sisaruksiaan kiinni. Nykyisellään painoa on 21 kiloa ja korkeutta ainakin 50 cm. Leevin ja Iipon seisoessa vierekkäin välillä Iippo näyttää jopa vähän korkeammalta, joten ei ihan Pikku-Iipoksi jäänytkään, vaikka vielä Pikku-Iippo onkin.

Kasvun myötä takakapeus ja -korkeus on häviämään päin ja häntäkään ei kaarru enää selän päälle. Kivekset lymyilevät edelleen jossain, joten keväämmällä on edessä operaatio niiden poistamiseen. Muutama viikko sitten Iippo sairastui virtsatulehdukseen joka meni onneksi antibiooteilla ohi. Samalla kuitenkin huomattiin laajentunut eturauhanen (joka lienee ollut syynä myös tuohon tulehdukseen), johon Iippo sai hormoneja rauhoitavan Tardak-piikin. Kivesten poistaminen toivottavasti hillitsee tätä ongelmaa jatkossakin. Muuten Iippo on ollut terve kevään kennelyskää (johon itse ylireagoin :)) lukuunottamatta. Ja äitinsä tapaan Iippo on myös varsinainen teräsvatsa.

"Ei nyt millään jaksais poseerata kesken aamu-unien..."

Luonteeltaan Iippo on varsinainen hurmuri. Se saa yleensä kaikki rakastumaan itseensä ja se kyllä myös rakastaa kaikkia takaisin. Varautuneisudesta tai arkuudesta ei ole tietoakaan vaan Iippo pärjää kenen tahansa kanssa. Nykyisin Iippo on myös varsinainen kulinaristi (siis kaikki kelpaa) ja hyvän ruoan tuoksuessa alkaa kuulua isoääninen maiskutus merkiksi siitä, että “minäkin voisin ottaa vähän”.  Harrastusrintamalla ollaan edetty varovaisen hitaasti. Iippo on luonteeltaan paljon pehmeämpi kuin Leevi, joten ollaan annettu Iipon kasvattaa nuppiaan ihan rauhassa ja yritetään myös välttää kaikkia niitä virheitä, mitä Leevin kanssa tehtiin, koska niiden korjaaminen vie sitten enemmän aikaa. Mutta työintoa ja riistaintoa onneksi löytyy, eli niitä ei tarvitse sen isommin “herätellä”.

Varsin ihana paketti siis Ninalta saatiin - maailman paras Hipoli-Tiitto, jota ei voi vastustaa edes “isoveli”-Leevi

Syksy alkaa olla jo aika pitkällä ja kohtahan se onkin jo sitten talvi. Yllättäen kuulumisista on vierähtänyt taas melkoinen tovi, joten päivitetäänpäs vähän tilannetta.

Metsästyskausi on mennyt varmastikin ennätyksellisen heikosti. Vesilintuja ei saatu ollenkaan ja kanalintusaaliskin voidaan laskea yhden käden sormilla - saaliina 1 teeri ja 2 pyytä. No onpahan tullut ainakin ulkoiltua ja urheiltua, joten ei kai se ihan hukkaan ole mennyt. Iippo tosin järjesti muutama viikko sitten oikein erikoisen jännittävän jahtipäivän katoamalla kahdeksaksi tunniksi metsään. 8 tunnin etsimisen jälkeen Iippo onneksi löytyi parin kilometrin päässä olevalta metsäautotieltä. Onneksi se ei ehtinyt pidemmälle, sillä  se oli koko ajan etenemässä väärään suuntaan. Sen jälkeen olemme kyllä olleet huomaavinamme sen, ettei se enää uskalla mennä meistä ihan niin kauas kuin ennen - siis ainakin kun vastaan ei ole tullut ajavia ajokoiria… Janne jatkaa vielä hirvestystä, joten voi olla että ainakin Leevi pääsee vielä jokunen kerta hirvijahtiinkin mukaan tälle syksylle. Tulee sitten ainakin hirvennoutoja, jos ei muuta.

Toissa viikonloppuna tein Leeville ja Iipolle jäljet. Iippo sai tutustua jäljestykseen n. 150 metrin jäljellä, jossa oli yksi kulma ja Leevi pääsi nuuskuttelemaan täysimittaisen AVO-jäljen.

Leevin jäljestys oli varmaa, vaikka se ilmavainuisena meneekin. Se eteni jälkeä suurimman osan matkasta kävelemällä tismalleen jäljen päällä. Viimeisellä osuudella tuulensuunta ja risukko sai sen tekemään hieman siksakkia ja ympyrää, mutta kun se sai taas jäljestä kiinni, niin varmasti mentiin sitten loppuun asti. Vauhti on aikaisempaan verrattuna hidastunut sopivasti ja tähän vaikuttaa varmasti se, ettei jäljen alussa sanota mitään, vaan annetaan sen lähteä etenemään jälkeä itsenäisesti. Makausien merkkaaminen on edelleen olematonta, mutta  seuraavalla kerralla täytyy panostaa niihin enemmän.

Iippo aloitti jäljestyksen nuuhkimalla alkumakauksen HYVIN tarkasti ja ajattelin jo mielessäni, että “mahtava juttu, tästä se menee nyt vain itsestään”. Ja kuten arvata saattaa, niin toisin kävi. Verinen makaus ja veren haju metsässä saivat tottumattoman Iipon vähän epävarmaksi ja niinpä se päätti tehdä ensin “neitipissit” makauksen viereen ja sitten etsi lähimmän puutikun, mitä se alkoi järsiä. Varttitunnin houkuttelin Iippoa ja ensimmäinen 10 metriä mentiin jälkeä yhdessä. Sitten se vähän rohkaistui ja rupesi etenemään jälkeä itse - se tosin pysähtyi joka 5-10 metrin välein ja katsoi kysyvästi ja vaati kannustusta. Kannustuksen avulla päästiin kulmalle, jossa makaus oli ja silloin Iipollekin taisi jysähtää päähän, että mitä täällä ollaan tekemässä. Kulman jälkeinen puolisko mentiin sitten reippaasti ja tarkasti ilman neuvojen kyselyä. Sorkan se kävi vilkaisemassa, mutta olisi vielä sen jälkeen halunnut jäjestää jalanjälkiäni tielle. Annoin hirvensorkan Iipolle ja ylpeänä se kantoi sen takaisin autolle. Jos pysyvä lumi ei vielä tule maahan, niin Iipolle voisi tehdä toisenkin jäljen tälle syksylle ja katsoa, että syttyikö se lamppu siellä päässä jäljestyksen suhteen.

Loppusyksyn (tai pitäisikö sanoa alkutalven) viikonloput menevät vielä reissaten Kuopion ja Suomussalmen väliä. Marraskuun lopussa on edessä seuraava koiramainen koitos, kun Leevi pääsee näyttäytymään Jyväskylän kehään. Siinä vaiheessa on jo varmaan tämän vuoden menot menty ja jospa sitä ehtisi vähän olemaan aloillaankin vielä tänä vuonna.

Niin se vaan aika menee ja meidän “pappa” on jo ihan miehen iässä. Paljon ollaan päätä hakattu seinäään ja opittu siinä samalla, mutta nykyään Leevi onkin jo varsin kiva kaveri.

Tämä aamu aloitettiin tavanomaisesti jauheliha-annoksella - oli Janne siihen sentään lisänyt sulatetun “nokareen” voita ja barbeque-kastiketta. Jälkkäriksi Leevi sai nauttia Evessin-tiimiltä saadun salamitikun ja sepäs taisi olla melkoista herkkua Iippo kylläkin taisi syödä ne koirankeksit Leevin nenän edestä…

Tässä vielä synttäripoika odottelee lupaa syödä herkkunsa:

Viikonloppu kului monen muun tolleristin tapaan Koe/Show-viikonlopussa Jämsän suunnalla. Olo on hieman väsynyt, mutta kannattipa lähteä. Lauantaina sain itse seurata Ossi Kähärän ALO-luokan tuomarointia taas aitiopaikalta, kun toimin luokan sihteerinä. Tästä johtuen en sitten kuitenkaan nähnyt Jannen ja Leevin suoritusta, joka oikeutti ALO3-tulokseen! Tämä olikin se viikonlopun paras anti ja TOSI tyytyväisiä tuohon olemme nollien jälkeen. Parasta Leeviä suoritus ei vielä ollut, mutta ainakin tilannejännityksen tuomista “lukoista” on nyt toivottavasti päästy eroon. Koepöytäkirja löytyy Leevin tuloksista.

Sunnuntaina pyörahdin sitten kehässä molempien koirien kanssa. Leeville EH ja ei sijoitusta käyttöluokassa - eli tosiaan pyörähdykseksi jäi. EH:sta huolimatta arvostelu oli tosi mukava ja se löytyy täältä. Tuomarilla oli mielestäni aika selkeä linja, joten Leevin EH ei ollut yhtään yllätys  komeiden, esiintymistaitoisten urosten joukossa.

Iippo esiintyi X-luokassa saaden hyvän kirjallisen arvostelun ja sijoittuen neljänneksi viidestä uroksesta. Etukäteen jo tiesinkin, että takapäästä tulee “sanomista”, mutta muuten arvostelu oli odotuksia parempi. Seisoa Iippo ei osannut yhtään, juoksu meni välillä laukaksi ja tuomarin naama olisi pitänyt saada lipsiä oikein kunnolla - mutta mitäpä siitä, ei Iiposta show-tolleria ole tulossakaan

Nyt kun tämän kesän “edustamiset” on hoidettu alta pois päästään keskittymään meidän koirien “leipätyöhön” eli metsästykseen. Vielä ei olla jahtikautta korkattu, kun hoidettiin tuo koe alta pois, mutta tällä viikolla asiaan tullee korjaus. Vesilinnustuksessa Leevin kanssa huolehditaan siitä, että hyvälle tolalle saatu maltti säilyy. Iipolle toivotaan muutama helpohko nouto, jotta pikkujätkä ymmärtäisi homman idean. Sanomattakin lienee selvää, että Iipon kanssa keskitytään myös siihen malttiin, ettei sitä tarvitse sitten koskaan korjaillakaan.

Syyskuussa jatketaan sitten kanalinnustuksen merkeissä. Jospa jostakin löytyisi edes jokunen lintu, että Iippo pääsisi kanalintujahdistakin jyvälle. Kanalinnustuskauden ollessa tänä vuonna normaalia lyhyempi Leevi päässee sitten jo lokakuussa Jannen mukaan hirvijahtiin. Tiedä vaikka oppisi “Suomussalmen hirviä houkuttelevaksi noutajaksi”

Toivotaan siis, että syksyn aikana saalista ja noutoja tulisi. Ja jospa niistä saataisiin jokunen kuvakin muistoksi ja todistusaineistoksi…

Galleriasta löytyy uusia kuvia tältä kesältä.

Viimeaikoina meidän kuulumisten väli on ollut aika pitkähkö, joten ajattelin laittaa todistusaineistoa siitä, että kyllä me jotain välillä tehdäänkin, vaikkei siitä aina kirjotella.  Ja kun kerrankin sitä todistusaineistoa on kasassa, niin laitetaanhan näytille. Kuvista suuri kiitos Tellelle!

Iloinen Hippo-Potaatti (HUOM! Katsokaa, sillä on siistit korvat ja se näyttää melkein jo koiralta!!)

Iipon persoonallinen nouto-ote

Leevi on ollut viikon aika vähillä treeneillä Jannen ylitöiden takia. Tein pitkästä aikaa noutojuttuja Leevin kanssa. Kyllä se toimi hyvin ja vauhdilla toimikin...

Vielä kun saataisiin tämä sama into ja taito vietyä sinne kokeisiinkin...

Kesä on suunnilleen puolessa välissä, joten voisi välillä vähän kertailla tapahtunutta. Kesäkuun alussa osallistuttiin tollerileirille. Minä, Janne & Leevi olimme mejä-ryhmässä ja Iippo lauantaina Tellen mukana taippariryhmässä. Iippo on niin ihanan helppo, että sen voi huoletta antaa toiselle ihmiselle mukaan ja olihan Iippo tehnyt ihan töitäkin. Kiitokset vielä hoitotädille! Koulutusten lisäksi tapasimme Iipon pentuesisaruksia ja lauantai-iltana parannettiin tollerimaailmaa Ninan ja Sepon kanssa ihan urakalla Sunnutaina Leevi käväisi näytteen otossa ja kuun vaihteessa tuli hyviä uutisia Optigeniltä: Leevin PRA-status on B, eli terve kantaja.

Kesä-heinäkuun vaihteessa lomailtiin 3 viikkoa, joka vietettiin pääsosin poissa Kuopiosta. Leevi ja Iippo saivat elää varsin vapaata maalaiselämää ilman treenejä ja hihnalenkkejä. Ja mikä parasta - pojat saivat uida oikein sydämensä kyllyydestä. Iiposta onkin kehkeytynyt varsinainen vesieläin. Jos se saisi valita elääkö maalla vai vedessä, niin luultavasti se valitsisi jälkimmäisen vaihtoehdon. Vedessä ei tarvitse olla mitään noudettavaa, vaan Iippo kyllä keksii itse tekemistä, vaikka sitten äänetöntä lillumista. Iippo on ihan luonnollinen uimalahjakkuus. Ennen luulimme, että Leevi on varsinainen uimamaisteri vaan taisi Leevi menettää tittelin Iipolle. Paluu kaupunkiin maalla elon jälkeen oli koirista aika epämieluista ja Iippo pitikin lähtöpäivänä raahata autoon.

14.6. Janne ja Leevi kävivät starttaamassa ensimmäisesssä virallisessa Nome-B kokeessa. Nollahan sieltä tuli noin 2 minuutin suorituksen jälkeen. Yhtä lokkia Leevi jopa käytti suussa, mutta yhtään lintua ei perille asti tullut ja koe jäi siihen. Koe olisi ollut muuten tosi mukava, joten hieman harmi, ettei päästy alkua pidemmälle.

4.7. Janne ja Leevi “kokeilivat” toisen kerran Leppävirralla. Koe sujui taas samaan malliin. Leevi lähti hakuruutuun innolla mutta kävi vain katsomassa fasaanin, jonka jälkeen juoksi kanille ja toi sen. Tuo fasaanista kieltäytyminen kuitenkin keskeytti kokeen jo ennen kanin tuontia, joten se siitä. Taaskaan ei päästy alkua pidemmälle.

Nyt kun “hullut” on saatu tarpeeksi yllyttymään, niin heti Leppävirran kokeen jälkeen lähti ilmo Kajaanin nomeen elokuun alussa, sitä seuraa sitten Tollerinome elokuun lopussa. Jospa näihin päästäisiin. Muuta emme tähän Leevin “riistaongelmaan” nyt keksi, kuin että lisää kokeita. Kotona riistatreenit (kuten muutkin treenit) sujuvat hyvin - riistat nousee spontaanisti ja tulevat käteen asti - joten nyt pitäisi päästä vain näistä koetilanteiden “lukoista” eroon sekä ohjaajalla että koiralla, niin jospa se joku tuloskin jossakin vaiheessa tulisi.

Iipon kanssa treenailutkin on olleet vähän “lomalla”. Ajoittain Iipolla ilmenee itsepäisyyskohtauksia sekä lisäksi mörkkis (mörköikä) nostelee päätään. Edettään nyt sitten vain rauhallisesti ja parannetaan yhteistyötä ja pikkukaverin itseluottamusta. Mikään varsinainen “pikkukaveri” Iippo ei kylläkään enää ole. Korkeutta on n. 48 cm ja painokin varmasti lähemmäs 20 kiloa - että semmoinen rääpäle meillä on

Loppumainintana todettakoon, että Iippo päätti alkaa pudottaa sitä valtaisaa pentukarvapehkoaan. Kahden viikon ajan päivittäin tapahtuneen tuloksettoman imuroinnin jälkeen päätimme “investoida” Furminator-kopioon, FurMasteriin, ja kylläpä täytyy nöyränä todeta, että miksei ostettu sitä aiemmin… Ihan turhaan yritettiin vastustella “muoti-ilmiötä” Ensiharjauksella vedeltiin koirankokoinen kasa molemmista koirista (vaikka luulin ettei Leeviltä tässä vaiheessa edes mitään karvaa lähde) ja eipä ollut seuraavana aamuna eteisen lattialla koirankarvamerta

Kai nyt voi sanoa jo kesän alkaneen? Viikonloppuna edessä on tollerileiri ja se jos mikä on virallinen startti kesälle. Edellisvuosina säät ovat hellineet, mutta vähän uhkaavalta näyttää tässä vaiheessa. No vielä ehtii kelit muuttua ja jospa Himoksella sattuisi olemaan oma mini-ilmastovyöhykkeensä, jossa paistaa aurinko läpi viikonlopun.

Pieksämäen nome-kokeeseen ei mahduttu mukaan ja samoin kävi Liperin kanssa (sinne vielä jännitetään kuitenkin varasijalla). Jospa edes omaan Leppävirran kokeeseen mahduttaisiin heinäkuun alussa, että päästäisiin edes katsomaan osaako Leevi oikeasti mitään. Tällä hetkellä jännitysmomentteja aiheuttaa riista - se ei mitenkään spontaanisti aina nouse. Eli riistatreeniä vähän tarvittaisiin. Muuten Leevi toimii ainakin treeneissä tosi kivasti. Intoa, sitkeyttä ja vauhtia löytyy sekä välillä jopa pillikuuliaisuuttakin. Helatorstain aikaan tehdyt paukkutreenit tuottivat jonkinlaista tulosta, ja sen myötä maltti on vähän parempaa kuin ennen - ainakin maatöissä…

Iipon kanssa on jatkettu hiljalleen tokon ja noutojen perusteita. Tokoilu on kivaa, kun Iipolla on valtava into (makupalojen ansiosta) tehdä töitä. Noutopuolella on kokeiltu kaikkia taippareiden osa-alueita sekä motivoitua linjaa. Treenit ovat vielä lyhyitä ja todella motivoituja, mutta niin se vaan kehittyy Seuraavaksi ryhdytään hiljalleen vaikeuttamaan tehtäviä - uintimatkat pidemmiksi, ruudusta haetaan useampi ja jälki pidemmäksi. Riistaakin voisi näyttää useammin. Iippo nostaa linnut siivestä ja kantaa tiputtelematta - mutta siis siivestä. No, hiljaa hyvä tulee eli parannetaan kantamista pikkuhiljaa. Riista- ja työintoa ei ainakaan näyttäisi puuttuvan, mitkä onkin ne tärkeimmät jutut tässä vaiheessa.

Leirillä tavataankin sitten Iipon sisaruksia. Muut Aidaa lukuunottamatta tulevat paikalle, joten on kiva nähdä näitä “etelänhetelmiä” eli muita papuja pitkästä aikaa.

Tässäpäs on taas pari viikkoa mennyt ihan siivillä. Viime viikolla touhuttiin koiramaisia juttuja 7 päivänä viikossa, joten päivityksiä ei ole juurikaan ehtinyt kirjoitella. Tässä nyt kuitenkin tiivistetysti kuulumisia viime viikolta.

Maanantaina kävin Leevin kanssa pitkästä aikaa tokoilemassa Nuuskujen tokovuorolla Sorsasalossa. En tiedä johtuuko Iiposta vai mistä, mutta Leevillä on nykyään intoa tehdä jopa tokohommia. Makupalojen peräänkin se ahnehtii niin että sorpenpäät ovat aina vaarassa. Jos olisi aikaa enemmän, niin voisi kenties paneutua enemmänkin tokoon. Talven kotitreenien ansiosta perusasento ja seurauspaikka on parantuneet hurjasti.  Seuraavaksi pitäisi saada seurausmatkaa pidennettyä parista askeleesta muutamaan.

Tiistaina treenailtiin tolleriporukan kanssa taipparijuttuja. Iippo sai tehdä pari helppoa muistinoutoa. Leevi sai puolestaan tyhjentää ruudun Pepin jäljiltä. Janne kävi viemässä sinne myös kanidamin ja se tulikin ensimmäisenä. Muutenkin ruutu (ja lyhyt ohjaus viimeiselle damille) meni hyvin.

Keskiviikkona vuorossa oli taas kimppatrenit Huldan kanssa. Leeville tehtiin hakuruutu osittain veteen ja osin maalle. Vedessä työskentely oli aluksi Leeville ongelmallista, sillä se meinasi aluksi mennä liikaa “avoveden” puolelle damien ollessa matalassa kaislikossa. Kaikki damit kuitenkin tulivat ruudusta ja Leevikin taisi hoksata lopulta ruudun idean. Tämän lisäksi Leeville otettiin vielä pari helppoa ohjausta variksella. Loppuun vielä variksen kantamista nouto-otteen varmistamiseksi.

Torstaina taas tokoilua. Tällä kertaa mukana Iippo Nuuskujen tokon alkeiskurssilla. Harjoiteltiin meille jo tuttuja asioia (kontaktia paikallaan & liikkeessä, luoksepäästävyyttä, sivulletuloa ja paikalla oloa). Saatiin Iipon kanssa kunnia toimia meidän ryhmän demo-koirina, kun me oltiin jo näitä ehditty harjoitella. Iipon kanssa on ihana tokoilla, kun se malttaa keskittyä niin hyvin ja tekee töitä iloisesti.

Perjantaina suunnattiin Siilinjärvelle Punttisilimään Nuuskujen WT-leirille. Perjantaina kuunneltiin Pauliina Aholan jutustelua WT-kokeista ja niihin treenamisesta. Lauantaina seurattiin koko päivä WT:n alokasluokan suorituksia. Onnittelut vielä Remulle!!!

Sunnuntaina  vuorossa oli WT-koulutus Pauliina Aholan ryhmässä (Janne Leevin kanssa, minä kuunteluoppilaana). Käytiin läpi WT:n alokasluokan tehtäviä esim. markkeerauksia, ohjauksia, lähihakua, walk-upia ja draivia. Mukavaa oli ja itse koemuoto vaikuttaa kiinnostavalta - ehkäpä myöhemmin tänä kesänä vielä startataan kokeessa. Leevi jaksoi hyvin melkein koko 6 tunnin mittaisen treenipäivän. Viimeisillä noudoilla mieli teki enemmän ojaan vilvoittelemaan, mutta muuten ukko toimi varsin hyvin - työinto ei missään vaiheessa oikein laantunut ja ennenkaikkea Leevi oli hiljainen. Treeniä eniten vaatii seuraaminen ja maltti laukausten/markkeerausten yhteydessä. Samassa mökissä meidän kanssa majoittui Tutta Iipon veljen Konstan ja Iipon siskopuolen Tiltun kanssa. Veljekset olivat huvittavan samanlaisia käytökseltään. Ihania poikia

Helatorstain pidennetyksi viikonlopuksi suunnataan Suomussalmelle. Luvassa taas malttitreeniä ja vesitöitä. Pieksämäen kokeeseen (1.6.) päästiin varasijalle. Nyt vaan jännitetään sitten, että tuleeko perumisia…