Varsin tahmeaa on taas ollut päivitysvauhti täällä blogissa. Meidän elo on sujunut aika hissukseen eikä siksi aina tahdo löytyä innostusta kirjoittaa. Tässäpä siis kuluneen puolen vuoden tiivistelmä.

Iipon taippariharjoitukset alkoivat alkukeväästä vähän nihkeästi ja alkuun näytti, ettei se ryhdy ikinä kantamaan/nostamaan riistaa spontaanisti. Paljolla riistatreenillä asiaan saatiin kuitenkin parannusta siinä määrin, että Iippo kävi Jannen kanssa kokeilemassa taipumista. Koetilanteessa Iipon pasmat menivät kuitenkin täysin sekaisin eikä se kyennyt muuhun, kuin Jannen varpailla istumiseen. Taippareiden jälkeen pidettiin pieni tauko treeneistä. Sen jälkeen treenit on kuitenkin menneet taas tosi hyvin. Jos Iipon saisi kestämään paremmin koetilannetta, niin sen kanssa uskaltaisi lähteä nomeenkin. Iippo on tosi innokas työskentelijä, mutta samalla myös kuuliainen. Iiposta on myös kehittynyt tosi tarkka markkeeraaja ja suoraa linjaakin se etenee hyvällä vauhdilla ja varmasti.

Leevin kanssa kevät ja alkukesä menivät toipilaana. Toukokuussa Leevi loukkasi oikean etujalkansa/-rintansa metsässä. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa nivelestä, joten epäili sen olevan vain lihasrevähdys. Sitä paranneltiin sitten levolla eikä se kestänyt isompaa rasitusta ennen kuin kesäkuun lopulla. Tämän vaivan lisäksi Leevi joutui toipumaan myös leikkauksesta. Hinku tyttöjen perään kasvoi nimittäin kevään aikana niin suureksi, että kastraatio jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Toukokuun pari viimeistä viikkoa Leevi oli täysin sekaisin – se ei nukkunut, syönyt eikä keskittynyt lenkeillä muuhun kuin suu vaahdossa vouhkaamiseen. Viimeinen niitti oli se, että se pari kertaa onnistui karkaamaan ulos talosta päivän aikana. Onneksi ei kuitenkaan loukannut itseään, vaikka toisella kerralla ikkunakin oli särkynyt. Itse kastraatiosta Leevi toipui hyvin – vaikka leikkauspäivän iltana mietin, että: ”mitä me ollaan oikein menty tekemään”, Leevin ulistessa kipua ja surkeaa olotilaansa. Vaikutukset ovat tähän mennessä olleet ruoan himon kasvu (en tiedä voiko se alkaa heti leikkausta seuraavana päivänä, mutta siltä se vähän vaikuttaa) ja se että Leevi osaa ottaa asiat paljon rennommin.

Treenaus on siis Leevin kanssa jäänyt aika vähälle, kun pidempiä ja vaativampia treenejä on otettu vasta heinäkuussa, eikä silloinkaan kovimpien helteiden aikaan. Siitä huolimatta ilmoitin sen 7.8. olleeseen Kajaanin kokeeseen. Koe oli samalla myös ensimmäinen oma nome-starttini. Ennakkopeloista huolimatta en kuollut (tai edes pyörtynyt) kokeeseen eikä siitä edes tullut täydellistä fiaskoa. Saatiin sentään ALO2-tulos sekä oikein mukava pöytäkirja. Lisäksi suoritus antoi osviittaa siitä, mihin tulee vielä kiinnittää huomiota jatkossa. Jospa päästäisiin vielä tälle syksylle yhteen kokeeseen yrittämään sitä ykköstä…

Pakkanen paukkuu ja kaikki on jäissä - näköjään tämä blogikin. Viime päivityksen jälkeen vietettiin antoisa jahtisyksy. Molemmat koirat pääsivät töihin ja Iippokin alkoi tajuta homman nimen. Iippo osoittikin erinomaisia otteita vesilintujen noudossa ja metson haukkumisessa Metsästyksen parissa syksy livahtikin aika nopeaan, eikä paljoa muuta touhuttu, kun viikot menivät palautuessa viikonlopusta ja valmistautuessa seuraavaan.

Joulukuun puolessa välissä vaihdoimme sitten maisemaa Kuopion maaseudulle Kurkimäkeen ja aika on nyt mennyt uuteen elämään totuteltaessa. Koirat ovat nauttineet minun parin kuukauden työttömyysjaksosta ja siitä, että on ollut aikaa tutustua lähiseutujen lenkkimaastoihin. Hihnalenkeillä ei juurikaan tarvitse käydä ja sehän noille passaa… Pakkaset ja lumi on hieman vaikeuttaneet noutotreenejä mutta pienimuotoisia treenejä  metsäautotiellä ja umpihangessa on otettu. Syksyn jahtikauden jälkeen näyttäisi, että Iipon varisnostotkaan eivät tarvitse enää niin pitkää miettimistä kuin aiemmin.

Pojat ovat olleet kumpikin terveinä. Iipon iho on kesän jälkeen rauhoittunut ja tassujen kanssakaan ei ole ollut ongelmaa. Anaalirauhaset Iipolla meinasivat ilmeisesti täyttyä, mutta ne tyhjennettiin kotikonstein ja eivät sen koommin vaivanneet. Iipon turkki on taas varsin muhkea - luultavasti ennen uintikautta se pitänee leikata, että vältytään viimekeiväisen ihotulehduksen uusinnalta. Onneksi Iippo ei on näyttelykoira Leevi on aloitellut jo karvan tiputtamisen. Kevät on siis tulossa!!! Näyttelyihin en ole sitä ilmoittanut karvan takia, ja kai se tarvisi jonkunnäköisen todistuksen parille hampaalle, että on ne joskus ihan kunnollisia hampaita olleet (ennen houdini-temppuja…).  Eipä kyllä tällaiset pakkaset houkuta edes näyttelyihin lähtemään, jospa odotellaan niitä kesän aurinkoisia kehiä Toko on jäänyt taka-alalle ja tuskin sieltä enää nouseekaan. Ohjaajan puuttuvat ominaisuudet ja olematon motivaatio tekevät sen, että ehkä on turha hakata päätä seinään…

Nyt keskitymme odottelemaan kevättä ja kesää. Iipon kanssa tähdätään tänä vuonna taippareihin ja sitten niiden jälkeen katsotaan, jatketaanko pidemmälle. Leevin kanssa käytäneen vielä tänä vuonna kokeilemassa alokasluokkaa ja jos sieltä ei parempia tuloksia tule, niin ehkä jätämme suosiolla starttipaikat jatkossa niitä enemmän tarvitseville.

Galleriasta löytyy muutamia arkistojen aarteita vuoden 2010 loppupuolelta.

Kesäloma on lähestulkoon ohi. Sain päivitettyä Galleriaan jotain uusia kuvia keväältä ja kesältä. Loma aloitettiin Leppävirran nome-b kokeen startilla. Maaohjaus jäi tekemättä ja haku jäi junnaamaan paikalleen, joten nollatulos. Vaikeahko vesiohjaus sentään onnistui, joten jotain positiivista jäi siitäkin.

Samana päivänä Sveitsiin Objibwa’s kenneliin syntyi seitsemän suloista tolleripalleroa. Kuvia löytyy osoitteesta www.objitoller.ch

Loma vietettiin pääosin Suomussalmella ja viikko käytiin Kilpisjärven maisemissa, samalla tehtiin pieni päiväreissu Norjan puolelle. Kelit ovat olleet varsin mainiot, joskin treenit ovat jääneet aika vähäisiksi. Lomalla lähinnä sitten vain kalasteltiin ja oleiltiin (näköjään myös autossa kun mittariin on tullut n. 4000 km lisää…) Lämmin kesä on koetellut Iipon tassuja ja Leevinkin ihoa. Leevin iho näytti samaisia tulehtumisen merkkejä kuin Iipolla aiemmin tänä kesänä, mutta Septidin-puhdistukset estivät varsinaisen tulehduksen.

Viikonloppuna pojilla on ensimmäinen hoitolareissu edessä kun ihmisväki suuntaa häihin Etelä-Suomeen. Tollerinome ja Tollershow jäävät tältä vuodelta harmittavasti väliin, mikä on todella harmi, kun olisi ollut kerrankin “näillä suunnilla”.

Treenit jatkuvat nyt ennen metsätyskauden alkua. Iipon kanssa ei edes haaveilla taippareista ennen kuin riistojen nostot ja palautukset ovat spontaaneja. Ja kenties kokeillaan pikkuista ohjaajan vaihdostakin, kun emäntä huomasi Naisten haun olevan varsin sopivaan aikaan

…vaikka vähän hiljaista on täällä nettirintamalla ollutkin. Tämä nyt kuitenkin johtuu siitä, että kiirettä on pitänyt ja kun päivän istuu töissä koneella, ei sitä oikein jaksa enää illalla naputella. Yläbannerikin on vielä kovin talvinen… no jospa jossakin vaiheessa saisi asialle tehtyä jotain.

Jospa aloittettaisiin Leevin kuulumisilla. Pyhäjärveltä käytiin nappaamassa EH Raija Tammelinilta Huhtikuun lopussa - eli siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Kesäkuun alussa Janne ja Leevi kävivät korkkaamassa NOME-B -kauden ALO3 tuloksella. Koe oli oikein suoritettavissa oleva. Leevi taas vaan kävi hieman liian kierroksilla ja se taas näkyi paukkuun karkaamisena (onneksi otti vain sen pari askelta ja tuli takaisin), huolimattomana riistankäsittelynä (luovutukset “vajaita”) ja haun tehottomuutena (hakualue tosin taisi olla vaikeahko muillekin). Heinäkuun alussa on seuraava koitos.

Toukokuun alussa tapahtui sitten Leevin osalta se suurin juttu, kun Leeville saapui naisseuraa ihan Sveitsistä asti. Objibwa’s kasvattaja Elsbeth Wittver näki Leevin jo pari vuotta sitten Tollerileirilla ja ihastui Leevin jo silloin. Talvella Elsbeth otti yhteyttä ja kertoi jalostussuunnitelmistaan ja kysyi mahdollisuutta käyttää Leeviä. Leevin morsian on Elsbethin oma kasvatti Objibwa’s Vai-Juna NiBa “Vai-Juna”. Matkasimme Leevin kanssa Etelä-Suomeen lemmenlomalle, jonne elsbeth saapui lentäen. Viivyimme pari päivää ja astutus sujui ongelmitta. Viime viikolla sain tiedon, että ultrassa oli näkynyt pieniä tollerinalkuja, joten nyt vain odotellaan heinäkuun alkua…

Sitten Iipon kuulumisia. Iippo parantui kastroinnista nopeasti ja vaivattomasti. Kastroinnin jälkeen Iippo kasvatti nopeassa tahdissa supermuhkean turkin. Kun jäät sulivat alkoi meidän saukko lutrata normaaliin tapaansa vedessä aina kun se vain oli mahdollista. Paksu turkki ei sitten kuivanutkaan normaaliin malliin, vaan jäi juuresta kosteaksi. Tästä seurasi ihon tulehtuminen. Iho tulehtui (rupesi ihan märkimään) noin 5cm x 5 cm kokoiselta alueelta hännän tyvestä. Saimme eläinlääkäriltä antibioottikuurin, uimakiellon ja kehotuksen puhdistaa alue pari kertaa päivässä. Karvat toki tuolta alueelta leikattiin kokonaan, ja työkaverilta lainatulla koiratrimmerillä vedettiin loput turkista lyhyeksi. Kutina helpotti äkkiä, eikä tulehdus onneksi levinnyt isommalle alueelle. Nyt Iippo omaa melkoisen pentulookin, mutta ei se haittaa sitä eikä meitä - itseasiassa koira on melkein paremman näköinen lyhyessä turkissaan, kun ei näytä liian raskaalta. Tollerileirillä sitten huomattiin tassujen ärtyneen. Ehdin jo epäillä hiivaa ym., mutta K-Hex pesuilla, Septidinillä ja Relaxant animal hoitoseerumilla tilanne parani ilman eläinlääkärikäyntiä.

Toukokuussa kävin testaamassa Iipon taipumuksia möllitaippareissa. Uusi tilanne ja uudet ihmiset olivat vielä vähän liikaa Pipa-Taunolle, joten oikeat taipparit eivät olisi läpi menneet. Täytyy siis kasvatella vielä vähän nuppia ja itseluottamusta niin hyvä tulee. Riistat on treeneissä sen sijaan alkaneet nousta vähän paremmalla otteella (jopa kanikin ) ja palautukset ovat tulevat yleensä kauniisti käteen. Vielä en uskaltanut laittaa ilmoa heinäkuun taippareihin - katsotaan sitten syksymmällä.

Iippo onkin kaikin puolin ihan huippulaatua. SKL:n “lonkkakuvatuomio” tuli odotettua parempana takaisin tuloksena B ja A. On se vaan käsittämätöntä miten sellaisesta pikku “rääpäleestä” kasvoi tervenivelinen koira vaikka kasvuvauhti oli kyllä aika päätä huimaavaa. Ja onhan se muutenkin kaikinpuolin ihana - mitä nyt noutotreeneissä vähän nostattaa välillä verenpainetta…

Iippo on nyt pari päivää ollut toipilaana. Torstaina tehtiin reissu elänlääkärille. Samalla kertaa otettiin viralliset lonkka- ja kyynärkuvat sekä poistettiin piilossa olevat kivekset. Lonkissa ja kyynärissä ei ollut ihmeempiä. Kyynärät ovat nollat ja lonkat B ja B/C eläinlääkärin alustavan arvion mukaan. Nyt vain odotellaan sitten SKL:n lausuntoa.

Kivesten poisto oli sitten isompi homma. Molemmat olivat nimittäin vatsantelossa ja se vaati tietenkin leikkausta vatsanpeitteen läpi. Iipolla on nyt n. 10 cm:n mittainen leikkaushaava vatsassa. Pääsiäisen jälkeen otetaan tikit pois ja kuuden viikon ajan pitäisi ottaa rauhallisesti - Iipolle on siis hihnalenkkejä ja sisätreenausta vain tiedossa. Se että molemmat kivekset ovat vatsaontelossa on kuulema aika epätavallista. Kerroin eläinlääkärille sitten Iipon elämänalkuvaiheesta ja hän epäili että siinä todennäköisesti on syy - kasvu oli kyllä sitten nopeaa, mutta kivekset eivät ehtineet mukaan.

Leevi pääsi tänään sitten viettämään “laatuaikaa” emännän kanssa, kun matkustimme Pyhäselälle Kirsi Niemisen kehään pyörähtämään. Leevin tuloksena PU2 ja vara-serti. Kehä oli ulkona, joten Leevikin osasi ottaa vähän rennommin ja innostuneemmin. Juoksu vain tuotti hieman ongelmia sekä itselle että koiralle armottoman liukkauden vuoksi. Leevin arvostelu löytyy täältä.

Alla vielä pari kuvaa pikku-potilaasta sekä huolestuneesta “isoveljestä”.

Leevi kävi keskiviikkona eläinlääkärin luona silmätarkastuksessa. “Hyvät ja terveet silmät” tuli tuomioksi, joten tyytyväinen saa olla. Nyt sitten jäämme odottelemaan lopukevättä

Iipon osalta olemme suunnitelleet virallisia terveystarkastuksia Huhtikuulle ja samalla luultavasti hoidetaan kastraatiokin.

Viime viikonloppuna treenasimme pitkästä aikaa Huldan kanssa (ja tietenkään kamera ei ollut tuolloin mukana…) Treenin jälkeen annoimme koirien vähän juosta ja Leevi käyttikin kaiken intonsa hyväntuoksuisen Huldan hurmaamiseen Hulda puolestaan näytti Iipolle kaapin paikan ja Iippo olikin sen jälkeen nöyrää poikaa - hyvä että joku joskus Iipolle muistuttaa elämän tosiasioita, kun Leevi tahtoo aina vähät välittää ipanan riekkumisesta.

Viikonloppuna oli tälle talvelle ensimmäinen kunnon ulkoilupäivä kelin suhteen. Tällaisia lisää, kiitos!

Saatiinhan se vuosi 2010 täälläkin alkuun. Se korkattiin Leevin kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä Erinomaisella arvostelulla, joka on luettavissa täällä. Viikon päästä on luvassa kahden päivän tokokurssin ensimmäinen osa sekä pentuetapaaminen Karttulassa. Sen jälkeen suunnitelmissa on Tuusniemen ryhmistä ja talvinomea ainakin, eli jospa tästä syksyn hiljaiselosta nyt vihdoin heräiltäisiin.

Sain myös muokattua pitkästä aikaa Galleriaa vähän yksinkertaisempaan muotoon ja tästä galleriasta löytyy nyt uudempia kuviakin.

Loppuvuodesta Iippo päätti alkaa aikuistumaan karvan suhteen. Iiposta otettiin ennen joulua yhdellä kertaa kaksi alapuolella olevan kuvan mukaista kasaa karvaa (siis kaksi tuon kasan kokoista karvakasaa…) ja vielä tammikuun puolella lähti yksi. Jospa se jo nyt olisi vähenemään päin…

Tämänvuoden viimeisiä viikkoja viedään ja kohta saakin rueta sitten suunnittelemaan ensi vuotta.

Pari viikkoa sitten Leevi kävi pienen tauon jälkeen taas kehässä Jyväskylä KV:ssä. Luokkasijoitus ERIn kanssa tuli, ja siihen olemme tyytyväisiä. Harri Lehkosen arvostelun voi lukea täältä.

Koko porukan voimin päädyttiin aloittamaan taas Nuuskujen tokon peruskurssi. Tällä kertaa mukana on siis myös Janne, jolle olen auliisti siirtänyt Leevin toko-ohjauksen. Niillä kun yhteistyö on nomen myötä ihan huippuluokkaa. Häsläpylly-Iipon kanssa lähdettiin kertaamaan vanhoja oppeja, kun kesällä ollut kurssi meni vähän reissujen takia osin ohi.

Ipanan oma tahto tuntuu kasvavan päivä päivältä ja yhteistyöhön nomen puolellakin on nyt panostettava. Onneksi se on kuitenkin aika kuuliainen ja “koettelut” jäävät aina lyhykäisiksi. Kai se tuo ikä vaan on semmonen, että on vähän pakko kokeilla…

Leevi on ilmoitettu joulun jälkeen Kajaanin näyttelyyn. Jospa joulun jälkeen myös päivät rupeaisi vähän valostumaan, että viikollakin ehtisi tehdä joitain. Sitä ennen on kai vain keskityttävä joulun odotukseen ja lahjapolitiikkaan paneutumiseen - tiedä vaikka pukki toisi jotain myös kilteille(?) tolleripojille…

Iippo Itun maitobaarissa (reunimmaisena oikealla, ikää 2 viikkoa)

Huomenna on vuosi kulunut siitä, kun Ninalta tuli vastaus viestiini, että “Siellä se niitä kotona lykkii.” Ja tuo viestihän tarkoitti siis Itua, joka lykki pieniä papusia maailmaan. Koko loppuvuosi elettiin sitten enemmän tai vähemmän jännittävissä tunnelmissa, kun pikkutollereiden alku meinasi olla vähän hankala. Joulun jälkeen saatiin Iippo kotiin ja melko tarkasti elettiin ensimmäiset viikot, että saatiin Pikku-Iippo kunnolla elämän ja ruoan makuun kiinni. Onnistuihan se sitten ja Iippo rupesi vauhdilla ottamaan sisaruksiaan kiinni. Nykyisellään painoa on 21 kiloa ja korkeutta ainakin 50 cm. Leevin ja Iipon seisoessa vierekkäin välillä Iippo näyttää jopa vähän korkeammalta, joten ei ihan Pikku-Iipoksi jäänytkään, vaikka vielä Pikku-Iippo onkin.

Kasvun myötä takakapeus ja -korkeus on häviämään päin ja häntäkään ei kaarru enää selän päälle. Kivekset lymyilevät edelleen jossain, joten keväämmällä on edessä operaatio niiden poistamiseen. Muutama viikko sitten Iippo sairastui virtsatulehdukseen joka meni onneksi antibiooteilla ohi. Samalla kuitenkin huomattiin laajentunut eturauhanen (joka lienee ollut syynä myös tuohon tulehdukseen), johon Iippo sai hormoneja rauhoitavan Tardak-piikin. Kivesten poistaminen toivottavasti hillitsee tätä ongelmaa jatkossakin. Muuten Iippo on ollut terve kevään kennelyskää (johon itse ylireagoin :)) lukuunottamatta. Ja äitinsä tapaan Iippo on myös varsinainen teräsvatsa.

"Ei nyt millään jaksais poseerata kesken aamu-unien..."

Luonteeltaan Iippo on varsinainen hurmuri. Se saa yleensä kaikki rakastumaan itseensä ja se kyllä myös rakastaa kaikkia takaisin. Varautuneisudesta tai arkuudesta ei ole tietoakaan vaan Iippo pärjää kenen tahansa kanssa. Nykyisin Iippo on myös varsinainen kulinaristi (siis kaikki kelpaa) ja hyvän ruoan tuoksuessa alkaa kuulua isoääninen maiskutus merkiksi siitä, että “minäkin voisin ottaa vähän”.  Harrastusrintamalla ollaan edetty varovaisen hitaasti. Iippo on luonteeltaan paljon pehmeämpi kuin Leevi, joten ollaan annettu Iipon kasvattaa nuppiaan ihan rauhassa ja yritetään myös välttää kaikkia niitä virheitä, mitä Leevin kanssa tehtiin, koska niiden korjaaminen vie sitten enemmän aikaa. Mutta työintoa ja riistaintoa onneksi löytyy, eli niitä ei tarvitse sen isommin “herätellä”.

Varsin ihana paketti siis Ninalta saatiin - maailman paras Hipoli-Tiitto, jota ei voi vastustaa edes “isoveli”-Leevi